Munaklubista

Munaklubi on perustettu keväällä 2006 Sveta Peuran ohjaamalla munanmaalauskurssilla. Munaklubi kokoontui aluksi noin kerran kuukaudessa Svetan Waalea eläin -ateljeessa Laukaassa. Perinteisiin on kuulunut myös kokoontua yhdessä maalaamaan munia pitkänä perjantaina.
Ryhmän rikkautena on iloinen porukka, jossa jokaisella on oma erilainen taustansa. Toiset ovat taiteen ja käsityöalan ammmattilaisia, toiset taas harrastelijoita.
Yhdistävänä tekijänä ovat käsillä tekemisen ilo ja kokeilunhalu.

Sveta Peura
Sveta on muuttanut miehen perässä Suomeen Länsi-Siperian Topolskista. Pisankamunia hän on oppinut maalaamaan kurssilla Yaroslawlissa.
” Maalaan munia lähes päivittäin. Minulle munien maalaaminen on rukousta. Työhuoneella on hiljaista. Silmien edessä kaunis keskisuomalainen maisema. Olen siinä yksin ajatusteni kanssa ja lähetän hiljaisia rukouksia ylöspäin. Juuri se on koko munanmaalauksesssa tärkeintä, sen syvin olemus – ei se, mitä saan aikaíseksi.
Muna on aina edustanut uuden syntymistä eri kulttuureissa. Jossakin maalaaminen on tarkasti säädeltyä ja jokainen pistekin on oltava perinteen mukaan, samoin värit. Toisessa paikassa maalaaminen on vapaampaa. Käytännöt poikkeavat kylittäin toisistaan. Itse olen perehtynyt Karpaattien vuoristokylien ikivanhaan tapaan ja maalaan sekä perinteisiä malleja että luon omiani.
Entisaikaan vuoristokylien vanhat naiset ottivat pisankamunien maalaamisen omakseen. He pitivät perinnettä salaa yllä myös neuvostoaikana. Kun päivän työt oli tehty, naiset kokoontuivat vuorotellen maalaamaan munia toistensa luo. Samalla hoituivat tiedonkulku ja ystävyyssuhteet. Tapa olisi varmaan tarpeen nykyäänkin?”

Galleria Waalea eläin
Sveta Peura
Suolahdentie 1091
41370 Kuusa
p 040 7749 507
sveta.peura@pp.inet.fi

Sirpa Hasa
Olen Sirpa Hasa, (batikki)taiteilija Pukaran koululta Konnevedeltä.

Hurmaannuin munien värjäyksestä monen asian summana. Tekniikka on sama kuin batikissa, vahataan ja värjätään ja lopputulos yllättää aina.
Aamuisin pihallani kiekuu kukko ja ääneen yhtyy toinen kukko ja kolmas kukko ja … kanarouvat nokkivat jyviä kukkojen pitäessä sekä vahtia että viihdyttäen laululla. Omasta kanalasta kerättyjen munien muodot, värit ja pinnat vaihtelevat ja saavat arvailemaan kuka tämänkin munan on muninut ja millaisen kuvan se tarvitsisi. Vielä muutama vuosi sitten yläpihallani surrasivat mehiläiset hunajaa ja vahaa, jota käytän batikissa ja munien vahauksessa.
Kuvan tekeminen kankaalle eroaa munan kuviomisesta, teoksen koko on suurin eroavuus. Kangasta voi ottaa aina lisää kuvan kasvaessa, mutta muna on aina vaan muna, jota ei voi jatkaa. Täytyyt ajatella, että siihen sopii juuri tarvittava. Pisankamunissa kiehtovat merkitykset ja järjestelmällisyys. Ja toisaalta vapaus toteutta omia toiveitaan omin kuvin ja värein.

Sirpa Hasa p. 050 340 0666
sirpa.hasa@nic.fi

Elina Jurvela
”Olen toiminut lastentarhanopettajana noin 30 vuotta Äänekoskella. Harrastelen kaikenlaisia käsitöitä, ja muutaman vuoden olen maalannut munia Sveta Peuran kurssin innoittamana. Oma intoni, iloinen ja kannustava seura antavat uskoa taidon kehittämiseen.

Muita vapaa-ajan viettotapojani ovat Keiteleen jäällä hiihtely, Lapissa retkeily, kivien pyörittely mökillä ja ystävien kanssa oleskelu sekä joskus jopa laiskottelu.

Elina Jurvela p. 040 594 5311
jurvela.elina@luukku.com

Piia Kiviaho
Olemme perheeni (mieheni ja kolme lasta) kanssa asuneet Äänekoskella kymmenisen vuotta. Ammatiltani olen kemisti.
Tykkään kaikesta mikä liittyy taiteisiin ja käsitöihin. Haluan tutustua erilaisiin tekniikoihin, joita pääseekin kokeilemaan kansalaisopistossa Aikuisten kokeilevan kuvataiteeen ryhmässä. Siellä innostuin myös munanmaalauksesta. Ihanassa ja iloisessa seurassa harrastaminen on hauskaa ja rentouttavaa.
Tärkeitä asioita elämässäni ovat perhe ja ystävät. Pidän lasten kanssa puuhastelusta, ruuan laitosta ja leipomisesta sekä kalastuksesta.

Piia Kiviaho p. 050 307 6719
piia.kiviaho@luukku.com

Tiina Autio
Olen Äänekoskella, mummon mökissä, asuva käsityöläinen. Opetan kädentaitoja, lähinnä erilaisia maalaustekniikoita, posliinin- ja lasin maalausta, kankaan värjäystä sekä kankaan kuviointia maalaamalla ja muilla tavoin. Olen äiti, vaimo ja yhden karvakorvan emäntä.

Pisanka munanmaalaus on ollut minulle aivan uusi maailma. Maalatessani kaikki keskittyy käsissäni olevaan munaan, jonka kuorelle alitajunnastani siirtyy kuva. Käytän kanan-,ankan-, ja hanhenmunia sekä puisia, paperimassaisia ja posliinimunia maalaukseni pohjana.

Värit ja muodot ovat minulle suunnattoman tärkeitä. Ideat kuvioihin tulevat usein luonnosta.Tunnen olevani osa keskisuomalaista kädentaitajien ketjua jo useammassa sukupolvessa, kerrotaanhan Kalevalassakin Sotkan munasta. Luonto ja eri vuoden ajat antavat loputonta voimaa töihini.

Munaklubi on antanut minulle ystäviä, kollegoja ja ymmärtäväisen yhteisön, joka jakaa kiinnostuksen vaikean muodon käyttämiseen koristelun pohjana. Me jaamme ilot ja surut. Joskus kuulisi nuppineulan putoavan lattialle kun maalaamme. Joskus rekka voisi peruuttaa huoneeseen ja sitä ei kuulisi naurun remakan alta. Yhdessä on hyvä olla.
Olen Tiina Autio käsityöläinen. Lapsesta asti olen tehnyt käsilläni

Tiina Autio p. 040 517 7469
tiina.autio4@luukku.com

Päivi Pulli
Olen kerännyt koristeltuja munia yli 20 vuotta. Tällä hetkellä kokoelmaani kuuluu noin 700 munaa useista eri maista ja monilla tekniikoilla koristeltuna.
Itse olen harrastanut pääsiäismunien koristelua useita vuosia, mutta ukrainalaisten Pisankamunien maalaamisen olen aloittanut vuonna 2003.
Päiväni kuluvat Äänekosken toimintakeskuksen johtajana.

Päivi Pulli p. 050 542 8882
MiinaPulli@gmail.com

Raija Manninen
Olen uusin Munaklubin jäsen (vuodesta 2010). Olen ollut parilla Svetan päivän kestävillä kursseilla. Tunsin Sirpan ennestään. Kiinnostuin Munaklubin porukasta, kun kesällä 2009 kiertelimme Budapestissä Käsityöfestivaaleilla neljä päivää puolen Munaklubin kanssa. Mukana olivat Tiina, Sveta ja Sirpa. Kovasti kyselin, mitä kriteerejä Munaklubiin on… Niitä olivat mm. Käsityöfestivaaleilta ostetut matalat nahkakengät, Gudrunin vaatteet, kotiaskareiden teko korkkareissa…

Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa joko niistä lukien tai niitä kokeillen, välillä lumoutuen ja välillä unohtaen. Koen katsontatapani aina vähän viistoksi. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin oikeastaan haluan liikkua?

Munanmaalaus on vasta ihan alussa. Eikä kitska vielä tottele minua.
Päivätyöni teen Suomen käsityön museon museolehtorina.
Raija Manninen p. 040 502 2887
raija.manninen@jkl.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s